Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
266
ja kun ei välttää voitu, että Ebba Dohna häntä
rakasti?
Elä usko, että hän näytti juopporaukalta, että
hänen poskensa olivat harmaan kelmeät ja silmät
punaiset. Hän oli yhä komea mies, kaunis ja
murtumaton niin ruumiilta kuin sielulta. Hänen
ryhtinsä oli kuninkaan, ja ruumiinsa rautainen,
sellainen, jota ei hurjinkaan elämä raihnaa.
»Elääkö hän vielä?» kysyy kreivitär.
»Oi, ei, hän on kai jo kuollut. Siitä on jo kauan.»
Jokin outo alkaa vavistuttaa Anna
Stjärnhökiä hänen näin menetellessään. Hän alkaa
ajatella, ettei hän koskaan sano kreivittärelle, kuka
se mies on, josta hän puhuu, että hän antaa
kreivittären uskoa, että mies on jo kuollut.
»Siihen aikaan hän oli vielä nuori», niin jatkaa
hän kertomustaan. »Flämisen ilo syttyi uudelleen
hänen povessaan. = Kauniiden sanain lahjat oli
hänellä, ja palava, helposti hurmaava sydän.
Tuli eräs ilta, jolloin hän puhui Ebba Dohnan
kanssa rakkaudesta. Ebba ei vastannut, hän
kertoi vain kotiopettajalle, mitä hänen isoäitinsä oli
hänelle talvi-iltoina tarinoinut, ja kuvasi hänelle
unelmainsa maan. Sitten teetti hän kotiopettajalla
lupauksen. Hän vannotti opettajaa rupeamaan
Jumalan sanan julistajaksi, yhdeksi niitä, jotka
valmistavat Herran tietä, niin että hänen tuloansa
joudutetaan.
Mitä piti kotiopettajan tehdä? Hän oli
eroitettu pappi, eikä mikään tie ollut häneltä niin
suljettu kuin se, jota tyttö häntä vaati astumaan.
Mutta hän ei uskaltanut sanoa hänelle totuutta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
