Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
280
paljon hyvää. Hänellä oli kolme iloista ja ahkeraa
tytärtä ja pieni tupa tienposkessa. Hänellä oli
kirstunpohjalla säästössä, hänellä oli jäykkiä
silkkisaaleja, suoraselkäisiä nojatuoleja ja tietoja
monenlaisista asioista, mitkä ovat tarpeellisia tietää
sellaisen, jonka täytyy itse hankkia leipänsä.
Mutta parhainta olivat hänen tikkauspuunsa,
jotka tuottivat hänelle työtä läpi vuoden, ja
ruususarka, joka antoi hänelle iloa sen aikaa kuin kesää
kesti.
Ja nyt on kerrottava, että Moreuksen rouvan
pienessä tuvassa eleli vuokralainen, pieni kuiva
mamseli, neljäkymmenvuotias, joka asui
ullakkokamarissa. Mamseli Mariella, joksi häntä aina
sanottiin, oli omat käsityksensä monista asioista,
kuten helposti saakin sellainen ihminen, joka
oleksii paljon yksinään ja antaa ajatuksensa
pyöriskellä asioissa, jotka itse on nähnyt.
Mamseli Marie uskoi, että rakkaus on kaiken
pahan alku tässä matoisessa maailmassa.
Joka ilta hän ennen nukkumistaan pani
kätensä ristiin ja luki iltarukouksensa. Luettuaan
»Isä meidäm ja »Herra siunatkoon meitä», päätti
hän aina rukouksensa pyytämällä Jumalaa
varjelemaan häntä rakkaudesta.
Siitä vasta viheliäisyyttä koituisi», sanoi hän.
»Minä olen vanha ja ruma ja köyhä. Fi, kunpa
vaan säästyisin rakastumasta!»
Hän istui päivät päästänsä Moreuksen rouvan
pienessä yliskamarissa ja neuloi ikkunaverhoja ja
suomusvirkkauksia. Ne hän sitten möi emännille ja
herrasväelle. Hän neuloi sillä tavoin itsellensä tupaa.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
