Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
283
rouva Moreukselle asumaan, ja hänet sijoitettiin
toiseen pieneen ullakkokamariin.
Ja sitten hän asetti paikoilleen nuo urut, joilla
on niin ihmeelliset äänet, joiden hirmuinen pasuuna
vongahtaa tuontuostakin keskellä rauhallista virttä
— kuka ties miksi ja miten — ja peljästyttää
lapset joulukirkossa itkemään.
Oliko nuori urkujenrakentaja alallaan mestari,
sitä epäiltäköön kernaasti. Mutta iloinen velikulta
hän oli, päivänpaiste silmissään. Hän puheli aina
ystävällisesti kaikille, rikkaalle ja köyhälle,
vanhalle ja nuorelle. Hänestä tuli pian talonväkensä
hyvä ystävä, ah, enemmän kuin ystävä.
Kun hän illoin tuli työstä kotiin, piteli hän
Moreuksen rouvan lankavyyhteä ja aherteli
nuorten tyttöjen apuna ruususaralla. Silloin hän
lausuili »Axelia» ja lauloi »Frithiofia». Silloin hän otti
ylös maasta mamseli Marien lankakerän, pudottipa
hän sen miten usein tahansa, ja korjasi vielä hänen
pöytäkellonsakin käymään.
Hän ei hellittänyt yksissäkään tanssiaisissa
ennenkuin oli tanssittanut kaikki naiset,
vanhimmasta rouvasta nuorimpaan tyttöseen, ja jos
vastoinkäyminen kohtasi häntä, niin hän istahti
ensiksinäkemänsä naisen viereen, oli hän kuka tahansa,
ja teki hänestä uskottunsa. Niin, hän oli mies,
sellainen, joita naiset luovat unelmissaan! Elköön
hänestä sanottako, että hän puhui kenenkään
kanssa rakkaudesta. Mutta kun hän oli vaan pari
viikkoa asunut Moreuksen rouvan vinnikamarissa,
olivat kaikki tytöt rakastuneet häneen, ja mamseli
Marie parkakin tiesi, hänkin, rukoilleensa turhaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
