Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
288
kuivuudellaan nuorta kreivitärtä kuoliaaksi. Nyt
hän tahtoi tulla kotirauhan laupiaaksi enkeliksi.
Päivänpaiste ja onni oli tuotu mukaan ladottuina
hänen neljäänkymmeneen nahkaiseen
matkalaukkuunsa; hupi oli hänen kamarineitsyensä, pila
hänen kuskinsa, leikki hänen seuranaisensa.
Ja kun hän juoksi ylös portaita, otettiin hänet
avosylin vastaan. Hänen entinen huoneensa
alakerrassa odotti häntä. Hänen pikenttinsä,
seuranaisensa ja kamarineitsyensä, hänen neljäkymmentä
nahkaista matkalaukkuaan, hänen kolmekymmentä
hattulipastaan, hänen toaletti-vehkeensä, monet
saalinsa ja turkkinsa, kaikki ne tulivat vähitellen
huoneeseen. Siitäkös riitti touhua ja hälinää! Ovet
paukkuivat, ja portaissa juostiin. Kyilä näki, että
Märta kreivitär oli tullut.
* *
Oli kerran keväinen ilta, oikein kaunis ilta,
vaikkei vielä ollut kuin huhtikuu parhaillaan, eikä
jää ollut vielä lähtenyt. Mamseli Marie oli avannut
ikkunansa. Hän istui huoneessaan, näppäili
kitaraansa ja lauloi.
Hän oli niin kiintynyt kitaraansa ja
muistoihinsa, ettei huomannut, että vaunut vierivät tiellä
ja pysähtyivät tuvan eteen. Vaunuissa istui Märta
kreivitär, ja hänestä oli aika hauskaa nähdä
mamseli Marieta, joka istui ikkunassaan,
kitarannauha kaulassa ja silmät käännettyinä taivasta kohti,
laulaen vanhoja, kuluneita rakkauden-lauluja.
Viimein laskeusi kreivitär vaunuista ja meni
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
