Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
289
tupaan, jossa nuo kiltit tytöt istuivat peitettä
tikkaamassa. Hän ei ollut koskaan kopea:
vallankumouksen tuuli oli puhaltanut häneen ja
täyttänyt hänen keuhkonsa raikkaalla ilmalla.
Hän ei voinut mitään sille, että hän oli
kreivitär, oli hänen tapana sanoa; mutta joka
tapauksessa hän aikoi elää sellaista elämää, joka häntä
miellytti. Hänellä oli yhtä hauskaa
talonpoikaishäissä kuin hovitanssiaisissa. Hän näytteli
hovinäytelmiä piioillensa, kun ei ollut saapuvilla muita
katselijoita, ja hän toi tullessaan riemua kaikkiin
seuroihin, joihin hän ilmestyi pienine somine
kasvoineen ja kuohuvin elämän-innoin.
Hän tilasi peitteitä Moreuksen rouvalta ja
kehui tyttäriä. Hän katseli ruususarkaa ja kertoi
matka-seikkailujansa. = Hänellä oli aina
seikkailuja, sillä kreivittärellä. Ja viimein hän tohti nousta
ullakon portaille, jotka olivat peloittavan jyrkät
ja kaidat, ja meni mamseli Marien luo hänen
päätykamariinsa.
Siellä hän salamoitti mustia silmiänsä tuon
yksinäisen pienoisen edessä ja antoi
sulo-sointuisen äänensä hyväillä hänen korviansa.
Hän osti Marielta uutimia. Hän ei voinut elää
Borgissa, jollei hänen kaikissa ikkunoissansa ollut
suomussilmäisiä verhoja, ja joka pöydällä piti olla
mamseli Marien virkkaama liina.
Hän lainasi sitten hänen kitaransa ja lauloi
hänelle riemusta ja rakkaudesta. Ja hän kertoi
hänelle juttuja, ja mamseli Marie huomasi ennen
pitkää liitävänsä keskellä hauskaa, humuavaa
maailmaa. Ja kreivittären nauru oli sellaista musiik-
12. 185 — 19
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
