Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
290
kia, että kohmettuneet lintuset ruususaralla
alkoivat laulaa, kun ne sen kuulivat, ja hänen kasvonsa,
jotka tuskin olivat enää kauniit — sillä ihomaali
oli turmellut hipiän, ja suunsopissa oli raakoja
aistillisuuden piirteitä — näyttivät mamseli Mariesta
niin kauneilta, että hän ihmetteli, kuinka pikku
peili hennoo ne jälleen kadottaa, saatuaan ne
kerran kiiltävälle pinnalleen vangituiksi.
Kun hän lähti, suuteli hän mamseli Marieta
ja pyysi häntä käymään Borgissa.
Mamseli Marien sydän oli ontto kuin pikku
pääskysten pesä joulunaikaan. Hän oli vapaa,
mutta hän halusi kahleita kuin vanhuuden
päivillä vapaaksi päästetty orja.
Nyt tulivat taaskin riemun päivät -ja surun
päivät mamseli Marielle; mutta ei pitkät,
ainoastaan kahdeksan lyhyttä päivää.
Kreivitär nouti hänet vähän väliä Borgiin.
Hän näytteli hänelle huvinäytelmiään ja kertoi
kosijoistaan, ja mamseli Marie nauroi niin, ettei
ollut ikinään nauranut niin. Heistä tuli iki-hyvät
ystävät. Kreivitär sai pian tietää kaikki nuoresta
urkujenrakentajasta ja jäähyväisistä. Ja
hämärissä antoi hän mamseli Marien istua
ikkunankomerossa pienessä, sinisessä kabinetissa. Silloin
hän pujotti kitarannauhan hänen kaulaansa ja sai
hänet laulamaan lemmenlauluja. Sitten istui
kreivitär katsellen, miten vanhan tytön kuiva, laiha
vartalo ja pieni, ruma pää kuvastuivat punaista
iltavalaistusta vastaan, ja hän sanoi, että mamseli
raukka muistuttaa riutuvata linnanneitoa. Mutta
jokainen laulu tarinoi hellistä paimenista ja jul-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
