Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Kevään hupaisat henget uivat ilmassa ja
vedessä ruumiisen, hyppivät kuin ankeriaat veressä,
panevat sydämen ailahtamaan. Samaa ääntä on
kaikkialla. Sydämiin ja kukkiin, kaikkeen, joka
voi häilyä ja väristä, tarttuvat nuo
perhoissiipiset ja soittavat yhä kuin tuhansin myrskykeiloin:
»Intoa ja iloa, hupaa ja iloa! Tullut hän on,
hymyilevä kevät!»
Mutta Kristoffer serkku istuu sopessa eikä
ymmärrä mitään. Hän nojaa päänsä
jäykistyneihin sormiinsa ja uneksii kuulatuiskuista ja
kunniasta, taistotantereella kasvaneesta. Sisäisen
silmänsä eteen loitsii hän laakereita ja ruusuja, jotka
eivät kaipaa kukoistaakseen kevään vienoa
ihanuutta.
Sääli on kumminkin häntä, tuota yksinäistä,
vanhaa rauhan-häiritsijää, joka istuu siellä
ylhäällä kavaljeerien rakennuksessa, ilman kansaa,
ilman maata; sääli häntä, joka ei koskaan kuule
kotimaansa kielen sointua, häntä, joka saa
nimettömän haudan Bron kirkkomaalla. = Voiko hän
mitään sille, että hän on kotka ja syntynyt
vainoamaan, tappamaan?
Oi, Kristoffer serkku, kyllin olet jo uneksien
istunut kavaljeeri-flyygelissä! — Ylös, ja juo
elämän pulppuavaa viiniä korkeissa linnoissa. Tiedä
se, serkku Kristoffer, että kirje on tänä päivänä
tullut majurille, kirje kuninkaallinen, Svean
kuningaskunnan sinetillä suljettu. Se on osoitettu
majurille, mutta sisältö koskee sinua. Merkillistä on nähdä
sinua, kun sinä luet kirjettä, sinä vanha
ryöstölintu. Silmä syttyy loistoon, ja pää kohoaa. Sinä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
