Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
54
Ja hän, joka näkee, että joki vaanii saalista
ja joku varmaan tulee ja syöksyy siihen, viittaa
varoittavin elein ylös tielle, aivankuin nähden
jonkun sieltä tulevan.
Sen kyllä jokainen tietää, että elämä järjestää
halulla sellaisia sattumuksia kuin se, joka nyt
tuli. Ken vielä voi kummastua, kummastukoon
sitä, että kavaljeerit olivat proomuinensa Klara-joen
lossilla nyt juuri, sen yön jälkeisenä aamuna,
jolloin kreivitär Elisabet oli lähtenyt vaellukselle
itäänpäin. Mutta varmaan olisi vielä
kummallisempaa ollut, ellei tuo nuori nainen olisi kohdannut
hädässään mitään apua. Nyt sattui niin, että
hän, kuljettuansa koko yön, tuli lossille johtavalle
tielle juuri sillä hetkellä, jolloin kavaljeerit
aikoivat proomuineen lähteä; ja he jäivät seisomaan
ja katselemaan häntä, kun hän puheli lossimiehen
kanssa, ja kun lossimies irroitti venheensä. Hän
oli talonpoikaisen piian vaatteissa, joten
kavaljeerit eivät aavistaneet, kuka hän oli. Mutta he
seisoivat kuitenkin ja tuijottivat häneen, sillä hänessä
oli jotakin tuttua. Kun hän nyt seisoi siinä ja
puheli lossimiehen kanssa, näkyi maantieltä
tomupilvi, ja tomupilvestä vilahteli suuret, keltaiset
kaleskat. Nainen tiesi, että ne olivat Borgin
kärryt, että oltiin etsimässä häntä ja että hänet nyt
keksittäisiin. Hän tiesi, ettei hänen enää maksanut -
ajatella pakoa lossimiehen vehkeillä, ja ainoa
piilopaikka hänen nähdäkseen oli kavaljeerien proomut.
Hän juoksi niitä kohti katsomatta mitä vökeä
niissä oli. Ja hyvä olikin, ettei hän sitä nähnyt,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
