Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
61
monsa pitääkseen iloa ja huolettomuutta voimassa,
siliä iloila ja huolettomuudella oli Ekebyn kunnia
pelastettava. Kuinka olisi heidän vhkapelinsä
onnistunut, jos he olisivat sitä yrittäneet huoli
kasvoillaan ja lannistunein sydämin?:
Jos nyt on tosiaan totta, mitä huhu kertoo:
nimittäin että kavaljeerien proomuissa oli sillä
kertaa enemmän hiekkaa kuin rautaa, jos on totta,
että he lakkaamatta kantoivat edestakaisin samoja
rautakankia Kanikenäsin vaakaan, kunnes nuo
sadat kippunnat oli mitattu; jos on totta, että
moinen voi käydä päinsä silloin, kun vaakamestaria ja
hänen miehistöään kestitään oivallisesti Ekebystä
tuotujen eväskorien ja juomalekkerien sisällöllä,
niin voipa arvata, että nuo rautaproomun tuojat
olivat iloissaan.
Kukapa sen tietää? Mutta jos niin oli, niin
varmaa on, ettei Gösta Berlingillä ollut aikaa surra.
Mutta seikkailun ja vaaran iloa ei hän nyt
kumminkaan yhtään tuntenut. Milloin hän vain uskalsi,
hän vaipui epätoivon valtaan.
»Oi, Ekeby, sinä minun kaipuuni maa, huusi
hän itseksensä, »loistakoon sinun kunniasi!»
Saatuaan vaakamestarilta kuitin lastasivat
kavaljeerit rautansa Venernin-jaalaan. Tavallisesti
toimittivat ammattilaivurit lastin Göteborgiin, eikä
Vermlannin tehtailla ollut yleensä huolta
raudastaan sen jälkeen, kun ne olivat saaneet
vaakamestarin kuitin siitä, että hankinta-sitoumus oli
täytetty. Mutta kavaljeerit eivät tahtoneet jättää
työtä kesken, he päättivät saattaa rautansa itse
aina Göteborgiin saakka.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
