Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
73
ja litteissä silmissä, jotka kiiluvat liasta kuin
palavat hiilet harmaasta tuhkasta? Milloin istui hän
nuorena paimentyttönä tunturimajan kuistilla ja
vastasi tuohitorven säveleillä paimenpojan
rakkaudenlauluun? Monta sataa vuotta hän jo on nähnyt.
Vanhimmat elävistä eivät muista aikaa, jolloin
hän ei jo vaeltanut näitä maita mantereita. Heidän
isänsä näkivät hänet jo vanhana. Eikä hän ole
vieläkään kuollut. Minä, joka kirjoitan tätä, olen
itse nähnyt hänet.
Mahtava hän on. Loitsutaitoisten
suomalaisten tytär hän on, ei kumarra ketään. Hänen leveät
jalkansa eivät jätä liioin arastelevia jälkiä
maanteiden soraan. Rae-sateita hän voi nostaa, salamat
lennättää. Hän voi noitua karjan harhaan ja
lähettää sudet lammaskatraasen. Vähän hyvää hän
kykenee tekemään, mutta sensijaan paljon pahaa.
Parasta on olla hänen kanssansa sovinnossa! Vaikka
hän kerjäisi ainoaa vuohtasi, tahi koko naulaa
villoja, niin anna, muuten kaatuu hevonen, muuten
palaa tupa, muuten pilautuu lehmä, muuten
kuolee lapsi, muuten tulee tuo säästeliäs emäntä
sekapäiseksi.
Tervetullut vieras hän ei ole koskaan. Parasta
on kumminkin ottaa hänet hymyillen vastaan!
Kuka tietää, kenenkä tähden se kovanonnen-otus
laaksossa maleksii? Hän ei tule pelkästään
kerjuupussiaan täyttämään. Pahat enteet kulkevat sen
kannoilla; lettimatoja ilmaantuu silloin, revot ja
huuhkaimet ulvovat kamalasti hämärässä ja
punainen ja musta konnikas, joka ruiskuttaa myrkkyä,
ryömii metsästä aina kynnykselle asti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
