Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
75
reunustetulle sorakäytävälle yhtä huoletonna kuin
tallustaisi tunturipolkuja.
Sattuupa nyt niin, että kreivitär Märta tulee
juuri silloin portaille ihailemaan kesäkuun päivän
loistoa. Alhaalle hiekkakäytävälle on kaksi piikaa
pysähtynyt matkallaan ruoka-aittaan. He ovat
tulleet saunasta, jossa sianlihaa savustetaan, ja
kantavat nyt savustettuja kinkkuja olkapäillään
seipäässä. »Tahtooko armollinen kreivittäremme
koetella ja haistella?» kysyvät piiat. »Onko liha
tarpeeksi savustettua?»
Märta kreivitär, silloinen Borgin emäntä,
kallistaikse kaiteen yli ja katselee liikkiöitä, mutta
samassa panee suomalaismummo kätensä yhdelle
liikkiölle.
Katsoppas tätä ruskeaa, hohtavaa pintaa, tätä
paksua rasvakerrosta! Haistas, mikä tuore
katajantuoksu on äsken savustetuissa kinkuissa! Oi,
muinaisten jumalain ruokaa! Velho tahtoo ne
omakseen. Hän pistää kätensä liikkiölle.
Ah, vuorentytär ei ole tottunut kerjäämään ja
rukoilemaan! O Eikö kukat verso ja ihmiset elä
hänen armostaan? Pakkanen ja tuhoava myrsky
ja vesitulva, kaikki on hänen vallassaan nostaa.
Sentähden ei hänen sovi pyytää eikä kerjätä. Hän
laskee vain kätensä sille mitä toivoo, ja se on
hänen.
> Mutta Märta kreivitär ei tiedä vanhuksen
mahtia.
Pois, kerjäläis-akkal» sanoo hän.
Anna kinkku minulle», sanoo Dovren
noitaakka, susilla ratsastaja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
