Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
82
Alhaalla Lövenillä tungeksivat tukkilautat.
Pienet valkoiset purjeet oli nostettu päivän kunniaksi,
vaikkei tuulen henkäyskään heilahuttanut niitä, ja
joka maston huipussa oli vihreä seppele.
Monia teitä, jotka johtavat Brohon, vaelsi
kirkkoväkeä. Naiset olivat erittäin komeita
vaaleissa, kotikutoisissa suviasuissa, jotka oli saatu
juuri täksi päiväksi valmiiksi. Kaikki olivat
juhlapuvussa.
Ja ihmiset eivät voineet lakata iloitsemasta
pyhäisestä rauhasta ja levosta jokapäiväisen työn
lomassa, suloisesta lämmöstä, lupaavasta sadosta ja
mansikoista, jotka alkoivat tienvieressä punoittaa.
He tarkkasivat ilmojen rauhaa, pilvetöntä taivasta,
ja kuuntelivat leivon lirinää ja sanoivat: »Näkee,
että tämä on Herran päivä.»
Silloin ajoi Sintram siihen. Hän kiroili ja huimi
piiskalla ponnistelevaa hevosta. Sora vinkui
ilkeästi jalasten alla, suurten kulkusien kimakka
kulina hämmensi kirkonkellojenkin äänen. Hänen
otsansa karvalakin reunan alla oli vihaisissa
kurtuissa.
Se pöyristytti kirkkoväkeä, joka luuli nähneensä
itse pirun. Eivät he saaneet edes tänään,
kesäjuhlan päivänä, unhoittaa pahuutta ja pakkasta.
Katkera on niiden osa, jotka vaeltavat maan päällä.
Ne, jotka seisoivat kirkonseinän varjossa tai
istuivat kirkkopihan muurilla, odottaen
jumalanpalveluksen alkamista, katselivat häntä
äänettömästi ällistellen, kun hän kulki kirkonovelle. Juuri
äsken oli hurmaava päivä täyttänyt heidän sydä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
