Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
89
laskee leikkiä. Hän on elämää, hän on lämpöä.
Hän avaa klaveerin kannen, ja hän soittelee niin,
että noita vanhoja kieliä ihmettelee. Hän osaa
laulaa kaikki laulut, soittaa kaikki säveleet. Hän
tekee onnellisiksi kaikki talon asukkaat. Ei koskaan
hänellä ollut kylmä, ei koskaan hän ollut väsynyt.
Suruisen surut unhoittuivat, kun näki hänet. Ah,
miten hyvä sydän hänellä oli! Kuinka hän sääli
heikkoja ja köyhiä! Ja mikä nero hän oli! Niin,
olisittepa kuulleet vanhain puhuvan hänestä.
Mutta nyt, juuri kun he parhaillaan soittavat,
purskahtaa hän itkuun. Hänestä on elämä, koko
elämä niin surullista. Hän nojaa päänsä käsiinsä
ja itkee. Kavaljeerit kauhistuvat. Nämä eivät
ole niitä lempeitä ja parantavia kyyneleitä, joita
rouva Musica tavallisesti loihtii esille. Hän nyyhkii
epätoivoisesti. = Aivan neuvottomina laskevat he
soittimet käsistään.
Hyvältä rouva Musicaltakin, joka rakastaa
Gösta Berlingiä, häneltäkin on mennä rohkeus;
mutta sitten hän muistaa, että onhan hänellä vielä
valtava sankari kavaljeerien joukossa.
Se on lauhkea TLövenborg, hän, joka kadotti
morsiamensa sameaan jokeen ja joka on Gösta
Berlingin orja, nöyrempi kuin kukaan muu
kavaljeereistä. Hän hiipii nyt klaveerin luo. Hän käy
sen ympärillä, tunnustelee sitä varovasti ja
hyväilee kevyellä kädellä sen näppäimiä.
Mutta kavaljeeri-flyygelissä on Lövenborgilla
suuri puupöytä, johon hän on maalannut
klaviatuurin ja rakentanut nuottitelineen. Sen ääressä
hän istuu usein tuntikausia juoksutellen sormiansa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
