Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
01
Hän on aivan epävarma ja liikutuksissaan, mutta
hän hapuilee sormillaan pari tahtia, koettaa tavata
oikeaa sointia, rypistää otsaansa, koettaa
uudestaan ja panee sitten kätensä kasvoilleen ja alkaa
itkeä.
Niin, hyvä rouva Musica, se on hänestä
katkeraa: Pyhättö ei olekaan mikään pyhättö. Siellä
ei ole uneksumassa sisällä kirkkaita, hienoja ääniä,
siellä ei ole kumeata, ylhäistä ukkosta, ei valtaavaa,
pauhaavaa hirmumyrskyä. Ei ainoaakaan
kuvaamatonta sulosointua, jotka sumisivat paratiisin
ilmassa, ole sinne kätkeytynyt. Se on vanha rämisevä
klaveeri, eikä mitään muuta.
Mutta silloin antaa rouva Musica kekseliäälle
everstille neuvon. Hän ottaa Rusterin mukaansa,
ja he menevät kavaljeeri-flyygeliin ja noutavat
Lövenborgin pöydän, johon on maalattu
näppäimet.
Kas tässä, Lövenborg», sanoo Beerencreutz,
kun he palaavat, »tässä on sinun klaveerisi. Soitappa
nyt Göstalle!»
Silloin herkeää Lövenborg itkemästä ja asettuu
soittamaan Beethovenia murheiselle nuorelle
ystävällensä. Nyt hän tulee varmaan iloiseksi.
Ukon päässä helisee iki-ihanat säveleet. Hän
ei voi muuta kuin olettaa, että Gösta kuulee, miten
kauniisti hän soittaa. Gösta varmaan huomaa,
miten hyvin hän tänä iltana soittaa. Ei ole
soittajalla enää ainoaa vaikeutta. Hän tekee
juoksutuksiaan ja lirityksiään ihan vapaasti. Hän suorittaa
vaikeimmat otteet. Hän haluaisi, että itse mestari
häntä nyt kuulisi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
