Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
92
Kuta enemmän hän soittaa, sitä enemmän
hän haltioituu. Hän kuulee ylimaallisen
voimakkaana jokaisen säveleen.
Suru, surutar», hän soittaa, »miksi en sinua
rakastaisi? Siksi, että sinun huulesi ovat kylmät,
sinun poskesi kuihtuneet, siksi, että sinun syleilysi
tukahduttaa, katseesi kivettää.
Suru, surutar, sinä olet noita ylpeitä, kauniita
naisia, joiden rakkautta on vaikea saavuttaa, mutta
se palaa voimakkaammin kuin muitten. Sinä
hyljätty, minä painoin sinut sydämelleni ja rakastin
sinua. Minä hyväilin vilun pois jäsenistäsi, ja sinun
rakkautesi on minut täyttänyt autuudella.
Oi, miten minä olen kärsinyt! Oi, miten olen
ikävöinyt, kun kadotin sen, jota enin rakastin.
Synkkä oli ympärilläni yö, ja sielussani.
Rukoukseen olin vaipunut, raskaihin, kuulemattomiin
rukouksiin. Taivas oli suljettu pitkälle odotukselleni.
Tähdekkäästä avaruudesta ei tullut ainoaa suloista
henkeä lohdukseni.
Mutta minun kaipuuni viilsi rikki sumentavat
verhot. Sinä tulit väikkyen alas luokseni,
kuunsäteistä siltaa. Sinä tulit valossa, oi rakkahani, ja
hymyilevin huulin. Iloiset haltiahenget ympärilläsi
liehuivat. Ne tulivat ruususeppelein. Ne kisailivat
sitroin ja huiluin. Autuasta oli sinua nähdä.
Mutta sinä katosit, sinä katosit. Eikä mi-.
nulla ollut ’kuunsäteistä siltaa tahtoessani seurata
sinua. Maassa minä makasin, siivetön, tomussa
kiinni. — Valitukseni oli kuin villin eläimen
karjunta, kuin taivaan jylisevä ukkonen. Minä
tahdoin lähettää salaman airueena luoksesi. Minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
