Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
97
odottaa. Hän näkee rakkahansa, hän on nuori,
hän osaa suudella, hän osaa rakastaa. Nyt, kun
hän tietää saavansa nähdä papin, ilmestyy hänen
kuvansa hänen eteensä harvinaisen selkeänä. Miten
kaunis hän on, miten kaunis! Hän osaa haaveksia,
hän osaa leimuta, hän täyttää hänen olentonsa
hurmauksen tulella.
Nyt on neiti kellan-kelmeä, kuihtunut ja vanha.
Pappi ei kenties enää häntä tunne,
kuusikymmenvuotiasta, mutta hän ei tule katseltavaksi,
vaan katsomaan: katsomaan nuoruutensa
rakastettua, joka on säästynyt vahingotta ajan
hyökkäyksissä, joka on yhäti nuori ja kaunis,
lämminsydäminen.
Hän on ollut niin kaukana, ettei ole kuullut
sanaakaan Brobyn papista.
Niin jyrisevät vaunut ylämäkiä, ja sitten
näkyy pappila jyrkänteellä.
»Jumalan laupeuden tähdem, vonkaisee
kerjäläinen tiepuolesta, »lantti köyhälle raukalles.
Jalo nainen antaa hänelle hopearahan ja kysyy,
onko Brobyn pappila tässä lähellä.
Kerjäläinen silmäilee häntä terävästi, ovelasti.
»Pappila on tuolla», sanoo hän, »mutta pappi
ei ole kotona, ketään ei pappilassa ole kotona».
Hieno, pieni neiti näyttää kalpenevan aivan
kummasti. = Viileä lehtimaja häviää, rakastettua
ei ole siellä. Kuinka voi hän nyt toivoakaan,
neljäkymmentä vuotta odotettuaan, tapaavansa hänet
siellä?
12. 185 II. — 7
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
