Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
106
Oi, jumalaisia Ekebyn vieraspitoja! Oi, noita
suloisia rantaniittyjä, tuota uljasta koskea! = Oi,
näitä seikkailujen riemuja, valkeita, sileitä
tanssilattioita, ja rakastettua kavaljeeri-flyygeliä! Oi,
viulut ja walt-torvet, oi onnen ja ilon elämää!
Kuolemaksi oli ero kaikesta siitä.
Sitten meni Julius patruuna keittiöön ja sanoi
jäähyväiset alusväelle. Kaikkia yhteisesti ja
itsekutakin eriksensä, emännöitsijästä ruotimuramoon
saakka hän syleili ja suuteli pursuvassa
hellyydessään. Piiat itkivät ja parkuivat hänen kohtaloansa:
että niin hyvän ja hauskan herran täytyi kuolla,
että he eivät enää koskaan saa häntä nähdä.
Julius patruuna käski tuomaan kääsinsä ulos
vaunuliiteristä ja vanhan hevosensa tallista.
Julius patruunan ääni melkein petti, kun hän
antoi sen käskyn. Kääsit eivät siis saisi lahota
rauhassa Ekebyssä, vanhan Kaisan täytyi siis erota
tutusta soimestaan. Hän ei tahtonut sanoa pahaa
äidistään, mutta äidin olisi pitänyt ajatella edes
kiessejä ja Kaisaa, jollei hän ajatellut poikaansa.
Kuinka jaksaisivat ne kestää tuon pitkän matkan?
Kaikkein katkerinta oli kumminkin ero
kavaljeereistä.
Pieni, pyöreä Julius patruuna, joka oli luotu
paremminkin pyörimään kuin kulkemaan, tunsi
traagillisen osansa aina sormenpäihin asti. Hän.
muisteli tässä nyt tuota suurta atenalaista, joka
tyhjensi tyynesti myrkkypikarin itkevien
oppilaidensa keskellä. Hän muisteli kuningas Kustaa
Vaasaa, joka ennusti Ruotsin kansalle, että se
kerran tahtoo kaivaa hänet ylös haudastakin.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
