Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
109
Niin kaikui laulu häntä vastaan, mutta
jääkärejä siellä ei ollut, vaan Bergan hovin iloiset
neidet ja pari Munkerudin laamannin kaunista
tytärtä sieltä tuli pitkin tietä. He olivat pistäneet
pienet eväsnyyttinsä pitkiin sauvoihin, joita
pitivät olallaan kuin kiväärejä, ja marssivat rohkeasti
kesähelteessä ja lauloivat hyvässä tahdissa:
»Mars, eespäin!
Pystyssä päin — — —
»Mihinkäs nyt, Julius patruuna?» huusivat he,
kun hänet tapasivat, eivätkä huomanneet
surunpilviä hänen otsallansa.
»Pois synnin ja turhuuden tyyssijasta»,
vastasi Julius patruuna. »En tahdo oleskella enää
laiskurien ja pahantekijäin parissa. Minä menen
kotiin äidin luokse.»
»Oi», huusivat tytöt, »se ei ole totta, eihän
Julius patruuna toki lähde Ekebystä.
»Lähtee», sanoi hän, ja löi nyrkkinsä
vaatekirstuun. »Niinkuin Loth pakeni Sodomasta ja
Gomorrasta, niin pakenen Ekebystä minä. Nyt siellä ei
ole ainoatakaan hurskasta miestä. Mutta kun
maa heidän jalkainsa alla kukistuu ja taivaasta
räiskii tulta ja tulikiveä, silloin minä riemuitsen
Jumalan hurskaista tuomioista. Hyvästi, tytöt,
kavahtakaa te Ekebytä!»
Sen sanottuaan hän aikoi ajaa edelleen, mutta
tämä ei suinkaan ollut noiden iloisten tyttöjen
tarkoitus. Heidän tarkoituksensa oli mennä
Dundervuorelle näköalaa katsomaan, mutta tie oli pitkä,
ja he halusivat kovasti nyt ajaa Juliuksen
heinähäkissä vuoren juurelle. Onnellisia he, jotka voi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
