Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
110
kirkon katon. Siinä oli hän tahtonut kuvata
kesäpäivän kohoavia pilviä, jotka veivät autuaita
taivaan ihanuuteen. Käsi, joka käytti sivellintä, oli
ollut voimakas, mutta samalla kutakuinkin kankea,
joten pilvet muistuttivat enemmän allongiperuukin
kierteisiä kiharoita kuin kasvavia vuoria ja
pehmeää sumua. Ja sellaisiksi kuin ne pyhimykset
olivat hohtaneet taiteilijan mielikuvituksessa hän ei
ollut niitä osannut kuvata, vaan oli pukenut ne
ihmisten tapaan pitkiin, punaisiin kaapuihin ja
kankeihin piispanhiippoihin tai mustiin
papin-kauhtanoihin, joissa oli kankeat piippakaulukset. Hän
oli tehnyt heille suuret päät ja pienet ruumiit, ja
hän oli varustanut heidät nenäliinoilla ja
rukouskirjoilla. HLatinalaisia johdelauselmia lensi heidän
suustansa, ja niille, jotka hän oli tarkoittanut
ylimmiksi, oli hän laittanut tanakat puutuolit
pilvien selkään, joten he voivat mukavasti istua
matkallaan iankaikkisuuteen.
Mutta senhän jokainen tiesi, etteivät henget
ja enkelit olleet koskaan näyttäytyneet taiteilija
raukalle, eikä siis liioin ihmeteltykään, ettei hän ollut
osannut laatia niitä ylimaailmallisen kauneiksi.
Hyvän mestarin hurskas maalaus oli kyllä näyttänyt
monesta mahdottoman suloiselta, ja paljon pyhää
heltymystä se oli herättänyt. Se olisi kai n
arvokas meidänkin silmien katsella. .
Mutta kavaljeerien vuonna antoi kreivi Dohna
maalata koko kirkon valkoiseksi. Silloin
hävitettiin kattomaalaus. Samoin tuhoutuivat kaikki
savipyhimykset.
Ah, ne savipyhimykset!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
