Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
119
mietin siellä istuessani, millaista silloin oli ollut,
kun ne ryöstettiin ja hävitettiin.
Kun kreivi Dohna oli julistuttanut avioliittonsa
kumotuksi, sen asemasta, että olisi etsinyt
vaimoansa ja laillistuttanut liiton, herätti se kaikkien
suuttumusta, sillä tiedettiinhän, että kreivitär oli
lähtenyt hänen kotoansa ainoastaan pelastuakseen
kiusautumasta hengiltä. Nyt näytti kuin olisi kreivi
tahtonut ottaa takaisin Jumalan armon ja
ihmisten kunnioituksen hyvällä työllä, ja niinpä hän
antoi korjata Svartsjön kirkon. Hän kalkitutti
valkeaksi koko kirkon ja revitytti pois
kattomaalaukset. Hän itse kantoi renkiensä kanssa kuvat
veneesen ja upotti ne Lövenin syvyyteen.
Kuinka hän tohti satuttaa kättänsä näihin
Herran voimallisiin?
Oi, että se ilkityö sai tapahtua! Eikö se käsi,
joka oli katkaissut Holoferneksen pään, enää
käytellytkään miekkaa? Oliko Saban kuningatar
unhoittanut kaikki salaiset tietonsa, jotka
haavoittavat vaarallisemmin kuin myrkytetty nuoli? Pyhä
Olavi, Pyhä Olavi, vanha viikinki, Pyhä Yrjänä,
Pyhä Yrjänä, vanha lohikäärmeen-tappaja, teidän
urotöittenne pauhu on siis kuollut, ihmeiden
säteikkö sammunut! Mutta niin oli kai, etteivät
pyhät tahtoneet käyttää väkivaltaa hävittäjiään
kohtaan. Koska Svartsjön talonpojat eivät
halunneet enää kustantaa väriä heidän nuttuihinsa eikä
kultausta heidän kruunuihinsa, sallivat he kreivi
Dohnan kantaa itsensä ulos ja upottaa Lövenin
pohjattomaan syvyyteen. He eivät tahtoneet enää
seista rumentamassa Jumalan huonetta. Oi, ne
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
