Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
121
Sinä sunnuntaina istui kreivi Dohna kuorissa
kukilla koristetussa nojatuolissa, että kaikki
näkisivät hänet ja ylistäisivät häntä. Nyt piti häntä
kunnioitettaman, häntä, joka oli korjauttanut
vanhat penkit, hävittänyt rumentavat kuvat,
panettanut uudet lasit kaikkiin särkyneihin ikkunoihin
ja sivunnut koko kirkon liimavärillä. Siihen hänellä
oli kai vapaa valta. Jos hän tahtoi lepyttää
Kaikkivaltiaan vihaa, niin hyvähän oli, että hän koristi
hänen temppelinsä mikäli ymmärsi. Mutta miksi
hän otti siitä kiitosta?
Hän, jonka tunnolla oli leppymätön
ankaruuden syy, hänen olisi pitänyt kirkkoon tultuaan
laskeutua polvilleen häpeäjakkaralle ja pyytää
kristiveljiänsä ja sisariansa rukoilemaan kärsivällistä
Jumalaa, että hän saisi olla täällä hänen pyhätössään.
Parempi olisi hänen ollut, jos hän olisi seissut siellä
poloisena pahantekijänä kuin istunut kunniassa ja
siunattuna kuorissa, ottaen vastaan palkintoa siitä,
että tahtoi tehdä sovinnon Jumalan kanssa.
Voi kreivi, varmaan Hän oli odottanut sinua
häpeäjakkaralle. Hän ei antanut pilkata itseänsä
sillä, etteivät ihmiset uskaltaneet sinua moittia.
Hän on vieläkin se kiivas Jumala, joka panee kivet.
puhumaan, kun ihmiset vaikenevat.
Kun jumalanpalvelus oli loppunut ja viimeinen
virsi veisattu, ei kukaan poistunut kirkosta, vaan
pappi nousi saarnastuoliin pitämään kiitospuhetta
kreiville. Mutta niin pitkälle ei toki jouduttukaan!
Sillä ovet lensivät auki, ja siinä tulivat vanhat
pyhimykset takaisin kirkkoon, loruen Lövenin vettä,
viheriän mudan ja ruskean liejun vallassa. He oli-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
