Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
136
ylämäessä, ei antanut lampaiden hikoilla kesällä
villassaan.»
Mutta ovesta on aivan huomaamatta
puikahtanut sisään köyhä mies pyytämään ruuan-apua.
Hänkin on kuullut kuolevan sanat, seisten hiljaa
ovensuussa.
Ja sairas jatkaa: »Minä olen raatanut metsää
ja kuivannut niittyä. Minä viilsin auralla suoria
vakoja. Minä rakensin ladon kolme kertaa
suuremmaksi, kolme kertaa suurempaa satoa varten kuin
isieni olivat. Minä teetin kirkkaista taalareista
kolme hopeapikaria; minun isäni teetti ainoastaan
yhden.»
Kuuntelijan korviin ovelle tunkeutuvat
kuolevan sanat. Hän kuulee kuolevan todistavan
itsestään niinkuin hän seisoisi Jumalan istuimen edessä.
Hän kuulee palvelusväen ja lasten vahvistaen
toistavan: »Hän viilsi aurallaan suoria vakoja, sen hän
teki!»
»Jumala antaa minulle hyvän paikan taivaassa»,
sanoo vanhus.
»Herra ottaa meidän isännän hyvästi vastaam,
sanovat palvelijat.
Oven ääressä seisova mies kuulee sanat, ja
kauhu valtaa hänet, joka on viisi pitkää vuotta
ollut Herran leikkipallona, höyhenenä, jota hänen
henkensä tuulahdus ajoi.
Hän menee sairaan luo ja ottaa häntä kädestä.
» Ystävä, ystävä», sanoo hän, ja hänen äänensä
vapisee tuskasta. »Oletko sinä ajatellut, kuka se
Herra on, jonka kasvojen eteen sinun pian pitää
astua. Hän on suuri Jumala, hän on hirmuinen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
