Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
137
Jumala. Monet maailmat ovat hänen peltomaansa.
Myrsky on hänen hevosensa. Avarat taivaat
vapisevat hänen jalkansa painosta. Ja sinä asetut
hänen eteensä ja sanot: Minä viilsin suorat vaot,
minä olen kylvänyt ruista, minä olen kaatanut
metsää!” Tahdotkos kerskua hänen edessänsä ja
verrata itseäsi häneen? Sinä et tiedä, miten
mahtava se Herra on, jonka valtakuntaan sinun on
matkattava.»
Vanhuksen silmät levenevät, kauhu tempoilee
hänen suutaan, hänen korahtelunsa tulee
raskaammaksi.
»Elä astu Jumalasi eteen suurin sanoin!» jatkaa
matkamies. »Maan mahtavat ovat kuin puidut
oljet hänen ladossansa. Hänen päivätyönsä on
rakennella aurinkoja. Hän on kaivanut meret ja
pystyttänyt vuoret. Hän on pukenut maan yrteillä.
Hän on mahdoton työntekijä, ei sinun pidä
verrata itseäsi häneen. ”Taivu sinä hänen edessään,
pakeneva ihmissielu! — Makaa nöyrästi tomussa
Herrasi Jumalasi edessä! Jumalan myrsky raivoaa
päälläsi! Jumalan viha iskee sinuun kuin tuhoava
salama. Kumarru! Tartu kuin lapsi hänen
kaapunsa liepeihin ja anele turvaa! Makaa syvällä
tomussa ja pyydä armoa! (Nöyrry, ihmissielu,
nöytry luojasi edessä!»
Sairaan silmät ammottavat, hänen kätensä
menevät ristiin, mutta hänen kasvonsa alkavat
loistaa ja korahdukset lakkaavat.
»Ihmissielu, poistuva ihmissieiw, huutaa mies.
»Niin totta kuin sinä olet laskeutunut viime
hetkelläsi nöyrästi Jumalasi eteen, niin totta ottakoon -
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
