Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
138
hän sinut kuin lapsen käsivarrelleen ja vieköön
sinut taivaansa ihanuuteen!»
Vanhus huokaa viimeisen henkäyksensä, ja
kaikki on loppunut. Lennart kapteeni kumartaa
päänsä ja rukoilee. Kaikki huoneessa olijat
rukoilevat raskaasti huoaten.
Kun he päänsä nostavat, lepää vanha isäntä
siinä hiljaisen rauhallisena. Hänen silmänsä
näyttävät vielä loistavan ihanain näkyjen kajastusta,
hänen suunsa hymyilee, hänen kasvonsa ovat
kauniit. Hän on nähnyt Jumalan.
Oi, sinua, suuri, kaunis ihmissielu,
ajattelevat ne, jotka katselevat häntä, nyt sinä olet
katkonut tomun kahleet. Viime hetkelläsi kohosit
sinä luojasi luo. Sinä nöyrryit hänen edessään, ja
hän nosti sinut kuin lapsen käsivarrelleen.
»Hän on nähnyt Jumalam, sanoo vainajan
poika ja sulkee kuolleen silmät.
»Hän näki taivaan avoinna», nyyhkivät lapset
ja palvelijat.
Vanha emäntä ottaa vapisevalla kädellään
Lennart kapteenia kädestä.
»Te autoitte häntä pahimmasta, kapteeni.»
Hän seisoo mykistyneenä. Voimakkaiden
sanain ja suurtekojen lahja on hänelle annettu. Hän
ei tiedä miten. Hän värisee kuin perho kotelonsa
reunalla, siipien auetessa auringonpaisteesen, ki
maltaen nekin kuin auringonpaiste.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
