Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
147
hyljättyä hautaansa. — Kummallista kunnioitusta
osoittavat harhautuneet sydämet niille, joita he
rakastavat; mutta hän, joka makaa muurin
ulkopuolla, hän, jonka kuollut ruumis ei ole saanut
levätä vihityssä maassa, hänen on syytä iloita,
etteivät kaikki häntä hyljää.
Ystävät, ihmisten lapset, kun minä kuolen,
saan minä varmaan levätä keskellä kirkkomaata,
isieni haudassa. Varmaankaan en minä ole
ryöstänyt omieni elatusta, en kohottanut kättäni omaa
henkeäni vastaan; mutta yhtä varmaan en ole
saanut sellaista rakkautta, mutta varmaan ei
kukaan tahdo minulle tehdä niin paljoa kuin nuo
kavaljeerit tälle tihutyön miehelle. Aivan varmaan
ei kukaan tule illalla, kun aurinko menee maille,
ja tuolla kuolleiden kartanoissa on yksinäistä ja
surullista, panemaan kirjavia kukkukortteja minun
nikamaisten sormien väliin.
Ei edes tulla, jota minä muuten paremmin
soisin, sillä kortit houkuttelevat minua vähän, —
haudalleni viuluin ja käyrin, jotta henkeni, joka
harhailee maatuvan tomun ympärillä, saisi keinua
sävelten virralla niinkuin joutsen keinuu
kimaltavilla laineilla.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
