Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Neljästoista luku.
VANHOJA LAULUJA.
Marianne Sinclaire istui elokuun lopuila,
hiljaisena arkipäivänä huoneessansa ja järjesti kirjeitään
ja papereitaan.
Hänen ympärillään oli aika sekasorto. Suuria,
nahkaisia matkalaukkuja ja raudoitettuja
vaunulaatikoita oli tuotu huoneesen. Tuolit ja sohvat
olivat hänen vaatteidensa peitossa. Ylisiltä ja
kaapeista ja petsattujen lipas-kirstujen laatikoista oli
kaikki vedetty esille, silkit ja liinavaatteet
välähtelivät, koristukset oli levitetty puhdistettaviksi,
saalit ja turkit piti valita ja tarkastaa.
Marianne varustautui pitkälle matkalle. Ei
ollut varmaa, palaisiko hän enää koskaan kotiin.
Hän oli elämänsä käännekohdassa, ja poltti
senvuoksi paljon vanhoja kirjeitä ja päiväkirjoja. Hän
ei tahtonut kantaa menneiden muistojen kuormaa.
Siinä istuessaan ja hommatessaan joutuu hänen
käteensä nippu vanhoja runoja. Ne olivat vanhoja
kansanlaulu-muistiinpanoja, joita hänen äitinsä
hänen pienenä ollessaan oli hänelle laulellut. Hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
