Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
152
ja kihänkinsä olivat kimallelleet, puhumattakaan
paroonin omista terveistä kasvoista ja hymyilevistä
silmistä. Melchior Sinclaire oli itse seissut
portailla ja ottanut hänet vastaan, kun hän tuli.
Marianne oli ommellut ikkunan ääressä. Hän oli
nähnyt paroonin tulevan, ja kuullut jokaisen sanan,
mitä he puhuivat isän kanssa.
»Hyvää päivää, ritari Päiväpaiste», huusi
tehtaanpatruuna hänelle. vPeijakas, miten korea sinä
olet. Ethän vaan tulle kosimaan?»
»Niinpä tulenkin setä, niin juuri tulenkin»,
vastasi parooni nauraen.
»Eikö sinulla ole hävyn häivääkään, poika?
Millä sinä eukon elätät?»
»FE:n millään, setä. Jos minulla varaa olisi, hiisi
silloin naimisiin menisi.»
»Vai niin sanot, vai niin, sinä ritari
Päiväpaiste. Mutta onpa sinulla ollut varaa ostaa tuo
korea jakku!»
»Velaksi, luotolle, setä.»
»Ja hevonen, jolla ratsastat, on monen kolikon
arvoinen, sen näen, hyvä junkkari. Mistä sinä sen
olet saanut?»
»Hevonen ei ole minun, setä.»
Tätä ei enää suuri tehtaanpatruuna voinut
vastustaa. »Jumala olkoon kanssasi, poikani», sanoi
hän. »Sinä tarvitset kyllä vaimon, jolla on jotakin.
Jos saat Mariannen, niin ota hänet.»
Siten oli heidän puoleltaan asia selvitetty jo
ennenkuin parooni Adrian ehti hypätä hevosensa
seljästä. Mutta Melchior Sinclaire tiesi kyllä, mitä
hän teki, sillä parooni Adrian oli kunnon mies.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
