Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Viidestoista luku.
KUOLEMA VAPAUTTAJA.
Kalpea ystäväni, kuolema vapauttaja, tuli
elokuussa, jolloin yöt olivat kuutamo-kalvaat,
kapteeni Ugglan taloon. Mutta hän ei tohtinut mennä
* suoraan sisälle tuohon vierasvaraiseen kotiin, sillä
harvat ovat ne, jotka häntä rakastavat.
Kalpealla ystävälläni, kuolema vapauttajalla,
on rohkea sydän. Hänen ilonsa on ratsastaa
ilmojen halki hehkuvien kanuunankuulain kantamana.
Hän ottaa räiskyvän granaatin niskaansa ja
nauraa, kun se halkeaa ja sirut lentelee. Hän
keikkuu kummitustansseissa hautausmaalla, eikä
kammo sairashuoneen rutto-salejakaan; mutta hän
vapisee hurskaan kynnyksellä ja hyvän ihmisen
ovella. Sillä hän ei halua, että häntä tervehditään
itkulla, häntä, joka vapauttaa henget kipujen
kahleista, häntä, joka vapauttaa sielut painavasta
tomusta ja antaa heidän kokea vapaata, ihanaa
elämää avaruuksissa.
Vanhaan lehtoon päärakennuksen taakse, jossa
tänäänkin vielä solakat, valkokupeiset koivut
kilpailevat tahtoessaan taivaan valoa latvojensa
tuuheille lehväkimpuille, sinne pujahti kuolema. Sinne,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
