Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
104
joka silloin oli vilvoittavan nuori ja vehreä,
kätkeytyi kalpea ystäväni päivän ajaksi; mutta yöllä
hän seisoi metsänreunassa, valkeana ja kalvaana,
viikate kuutamossa kimeltäen.
Oi, Eros! Sinä olit se jumala, jolla se lehto
tavallisesti oli hallussansa. Vanhat tietävät kertoa,
miten rakastavat parit etsivät muinoin sen rauhaa.
Ja vielä tänä päivänä, kun minä matkaan ohi
Bergan talon, nurkuen raskaita mäkiä ja
tukahduttavaa tomua, riemuitsen minä, kun näen sen lehdon,
harvenneine valko-runkoineen, jotka hohtavat
nuorten, kauniiden ihmisten rakkauden muistoja.
Mutta silloin seisoi siellä kuolema, ja öiset
eläimet näkivät hänet. Ilta iltansa jälkeen kuuli
Bergan väki, miten kettu ulvoi, ennustaen hänen
tuloansa. Tarhakäärme mateli hiekkakäytävää
pitkin aina kartanon portaille. Se ei voinut puhua,
mutta he ymmärsivät hyvin, että se tuli tuon
mahtavan enteenä. Ja omenapuussa kapteeninrouvan
ikkunan edessä kajahutti huuhkaja huutonsa. Sillä
koko luonto tuntee kuoleman ja vapisee.
Tapahtui sitten, että Munkerudin
laamannilaiset, jotka olivat käyneet vieraisilla Bron suuressa
pappilassa, palasivat Bergan ohi noin kahden
aikaan yöllä ja näkivät kynttilän palavan siellä
vierashuoneen ikkunassa. Selvästi he näkivät
keltaisen liekin ja valkean kynttilän, ja ihmetellen
he kertoivat sitten tuosta kynttilästä, joka oli
siellä kesä-yönä palanut.
Silloin nauroivat Bergan iloiset neidet ja
sanoivat, että laamanni oli nähnyt näkyjä, sillä
talikynttilät olivat heiltä loppuneet ja poltetut jo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
