Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
105
maaliskuussa; ja kapteeni vannoskeli, ettei
vierashuoneessa ollut asunut kukaan moneen viikkoon;
mutta kapteeninrouva vaikeni ja kalpeni, sillä
sellainen valkea kynttilä ja sen kirkas liekki näkyi
tavallisesti aina silloin, kun joku hänen suvustaan
oli vapautuva kuolema vapauttajan avulla.
Kohta senjälkeen, eräänä säteilevänä elokuun
päivänä, Ferdinand tuli kotiin maanmittaustöistä
pohjoisista metsistä. Hän tuli kalpeana ja sairaana,
parantumaton paha keuhkoissansa, ja heti kun
kapteeninrouva hänet näki, tiesi kän, että hänen
poikansa täytyi kuolla.
Hänen täytyisi siis lähteä, tämän hyvän pojan,
joka ei ollut koskaan tuottanut vanhemmillensa
surua. Nuoren miehen oli jätettävä maailman
hupi ja onni, ja kaunis, rakastettu morsian, joka
odotti häntä, ja rikkaat kartanot, jyrisevät
vasarat, jotka olisivat olleet hänen.
Vihdoin, kun kalpea ystäväni oli kuunkierron
viivytellyt, rohkaisi hän luontonsa ja meni eräänä
yönä kartanolle. Hän ajatteli, että olihan siellä
otettu vastaan nälkä ja hätäkin niin iloisin kasvoin,
miksi ei siis häntä riemulla tervehdittäisi?
Hän läheni hiljaa hiekkakäytävää pitkin, luoden
tumman varjon ruohistolle, jossa kastepisarat
kimaltivat kuun säteissä. Hän ei tullut kuin iloinen
elomies, kukkia hatussa ja käsi tyttönsä vyötäröllä.
Hän astui kuurussa kuin riutunut sairas ja piti
viikatettaan piilossa viittansa poimuissa,
huuhkaimien ja yökköjen liehuessa hänen ympärillään.
Sinä yönä kuuli kapteeninrouva, joka valvoi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
