Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1066
vuoteellaan, koputettavan ikkunanlautaansa, ja hän
nousi istualleen sängyssä ja kysyi:
»Kuka siellä koputtaa?»
Ja vanhat kertovat kuoleman hänelle
vastanneen: — »Kuolema koputtaa, kuolema.»
Silloin nousi kapteeninrouva vuoteesta, avasi
ikkunansa ja näki yökköjen ja pöllöjen leijailevan
kuutamossa, mutta hän ei nähnyt kuolemaa.
yTule», sanoi hän puoliääneen, otule, ystävä
ja vapauttaja! Miksi sinä viivyit näin kauan?
Minä olen odottanut sinua, minä olen kutsunut.
Tule ja vapauta poikani!»
Silloin pujahti kuolema sisään, iloissaan kuin
poloinen majesteetti, joka on syösty
valtaistuimeltaan, mutta saa nyt raihnaana vanhuksena takaisin
kruununsa; iloisena kuin lapsi, kun sitä kutsutaan
leikkimään.
Seuraavana päivänä kapteeninrouva asettui
poikansa sairasvuoteen ääreen ja puhui hänen
kanssaan vapautettujen henkien autuudesta ja heidän
ihanasta elämästänsä.
»Ne tekevät työtä», sanoi hän, »ne vaikuttavat.
Ne ovat sellaisia taiteilijoita, poikani, suuria
taiteilijoita! Kun sinä pääset heidän pariinsa, miksi
tahdot sinä tulla? Kuvanveistäjäksi, jolla ei ole
talttaa, mutta joka luo ruusuja ja liljoja.
Iltaruskojen mestariksi. Ja kun aurinko menee
kauneinnaan mailleen, niin minä istun ja ajattelen: tuo on
Ferdinandin tekemää.
»Rakas poikani, ajattele, miten paljon
näkemistä sinä saat, miten paljon tekemistä! Ajattele
kaikkia siemeniä, jotka on keväällä herätettävä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
