Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
167
elämään, myrskyjä, jotka on hallittava, unelmia
jotka on lähetettävä. Ja ajattele pitkiä avaruuden
matkojasi maailmasta maailmaan.
»Muista minua, poikani, silloin, kun sinä saat
nähdä niin paljon kaunista! Sinun äiti raukkasi ei
ole koskaan nähnyt muuta kuin Vermlannin,
ei ole!
»Mutta jonakin päivänä astut sinä Herramme
eteen ja sinä rukoilet, että kän antaisi sinulle
yhden niistä pienistä maailmoista, jotka kieppuvat
avaruudessa, ja hän sen antaa. Ja kun sinä sen
saat, on se kylmä ja pimeä, täynnä kuiluja ja
kallioita, eikä siellä ole kukkia eikä eläimiäkään. Mutta
sinäpä teet siinä tähdessä työtä, jonka Jumala on
sinulle antanut. Sinä viet sinne valoa, lämpöä ja
ilmaa, sinä hankit sinne yrttejä ja satakieliä ja
kirkas-silmäisiä gaselleja, sinä annat koskien syöksyä
kuiluihin, sinä kohotat vuoret ja kylvät kedot
punaisimmilla ruusuilla. Ja kun minä sitten
kuolen, Ferdinand, kun minun sieluni vapisee pitkän
matkan tähden ja minä pelkään eroa tutuilta
seuduilta, silloin istut sinä ja odotat ikkunan takana
vaunuinesi, joiden edessä on paratiisilinnut,
kimaltavissa kulta-vaunuissa, minun Ferdinandini.
»Ja minun köyhä, rauhaton sieluni otetaan
sinun vaunuihisi ja se saa istua sinun vieressäsi
kunnioitettuna kuin kuningatar. Sitten me ajetaan
halki avaruuksien ja kimaltavien maailmoiden ohi,
ja kun me sitten tullaan lähelle taivaan pihoja,
ja ne tulee vaan ihanimmiksi, niin minä kysyn,
kun en muutakaan ymmärrä: Emmekö me jo
jää tähän, tai tähän?
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
