Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
169
rilla, vanha, musta viitta yllänsä, ja katseli sieltä,
kun ruumissaatto tuli.
Oi, se oli ihmeellinen ruumissaatto! Aurinko
ja valoisat hattarat tekivät päivän iloiseksi, pitkät
kuhilas-rivit kaunistivat peltoja, astrakaani-omenat
loistivat rovastin puutarhassa läpinäkyvinä ja
kirkkaina, ja lukkarin talon ruususarassa komeilivat
daaliat ja ylioppilasneilikat.
Olipa se ihmeellinen ruumissaatto, tuo, joka
vieri nyt lehmusten välitse. Kukitetun kirstun
edeltä kulki kauniita lapsia siroitellen tielle
kukkia. EFi näkynyt surupukuja, ei suruharsoja, ei
valkeita, leveitä piippakauluksia, sillä hän,
kapteeninrouva, oli tahtonut, ettei Ferdinandia, joka
niin iloisesti kuoli, hyvään leposijaansa saattaisi
synkkä ruumiskulkue, vaan loistava hääseurue.
Lähinnä arkkua kulki Anna Stjärnhök,
vainajan kaunis, säteilevä morsian. Hän oli pannut
päähänsä morsiuskruunun, verhoutunut
morsiushunnulla ja pukeutunut viistävään, valkeaan
morsiuspukuun, välkehtivään silkkiin. Siten
koristettuna hän meni haudalle vihittäväksi maatuvaan
sulhoonsa.
Hänen perästään tulivat muut, pari parinsa
jälkeen, ryhdikkäät naiset ja muhkeat miehet.
Komeat, loistavat rouvat tulivat säteilevin soljin ja
rintaneuloin, maitovalkein helminauhoin ja
kultaisin rannerenkain. Silkki- ja pitsikeot kohottivat
heidän turbaaniensa korkeita töyhtöjä
kanuunakiharain yläpuolelle, ja heidän olkapäillään
silkkipukuja verhoten häilyivät ohuet, silkkikutoiset saalit,
jotka muinoin oli saatu morsiuslahjaksi. Ja miehet
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
