Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170
Eikö rattaanraiteen vesi ole muinoin virrannut
sykkäilevissä sydämissä verenä?
Flämän henki asuu kuolleissa kappaleissa. Mitä
hän kuulee uinuessaan unelmattomassa unessa?
Jumalan äänen hän kuulee — huomaako hän
ihmistenkin?
Oi myöhäisen ajan lapset, ettekö ole sitä
nähneet? Kun vaino ja viha täyttävät maan, täytyy
myös elottomien paljon kärsiä. Silloin tulee aalto
rajuksi ja ryöstönhimoiseksi kuin ryöväri; silloin
tulee pelto kitsaaksi kuin saituri. Mutta voi sitä,
jonka tähden metsä huokaa ja vuori itkee!
Merkillinen oli se vuosi, jolloin kavaljeerit
hallitsivat. Minusta tuntuu kuin olisi ihmisten
levottomuus silloin häirinnyt kuolleiden kappalten
rauhaa. Miten kuvaisin minä sitä tartuntaa, joka
silloin levisi yli maan? HFikö ihminen joudu
uskomaan, että kavaljeerit olivat seudun jumalat, ja
heidän henkensä elähytti kaiken. Seikkailun,
suruttomuuden, hurjuuden henki.
Jos voisi kertoa kaikki, mitä sinä vuonna
Lövenin rannoilla ihmisten seassa tapahtui, niin koko
maailma hämmästyisi. Sillä silloin heräsi vanha
rakkaus, silloin syttyivät uudet. Silloin leimahti
viha, ja kauan säästetty kosto koppoi riistansa.
Silloin pyrähtivät kaikki kaipuun lentoon, himoiten
elämän suloa: he tavoittelivat tanssia ja leikkiä
ja peliä ja juominkeja. Silloin tuli ilmi kaikki se,
mikä on kätkettynä ihmisten sisimpään sieluun.
Ekebystä se levottomuuden tartunta läksi; se
levisi ensin tehtaihin ja herraskartanoihin ja kiihti
ihmiset turmaan ja syntiin. Niin pitkälle olemme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
