Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
178
lampaat eksyneet useammin metsään, eikä
kalliissa karjassa koskaan raivonnut niin paljon
tauteja kuin silloin.
Se, joka tahtoo nähdä, miten teko johtuu
toisesta, menköön pois kaupungeista ja asukoon
yksinäisessä mökissä metsänrinnassa. Hän vartioikoon
hiilihautaa yöt umpeensa, tai asukoon pitkillä
järvillä yötä päivää, valoisana kesäkuuna,
tukkilautan kulkiessa hidasta kulkuaan Venerniö kohti,
niin hän oppii huomaamaan kaikki luonnon
merkit, ja ymmärtämään, miten kuolleet kappaleet
ovat elävien yhteydessä. Hän saa nähdä, että kun
on levottomuus maassa, niin kuolleidenkin
kappaleiden rauha häiriytyy. Kansa tietää sen. Sellaisina
aikoina sammuttaa metsänemäntä hiilihaudan,
syöjätär paiskaa rikki venheen, näkki lähettää tauteja,
tonttu nälkiinnyttää lehmän. Ja sellaista oli sinä
vuonna. Koskaan ei ollut kevättulva raivonnut
niin pahasti. Ekebyn mylly ja paja eivät olleet
sen ainoat uhrit. Pienet joet, jotka muinoin, kun
kevät antoi voimia, olivat jaksaneet viedä
muassaan enintään tyhjän ladon, ryntäsivät nyt
kokonaisia kartanoita vastaan ja huuhtoivat ne
paikoiltaan. Koskaan ei kuultu ukkosen tehneen jo
ennen juhannusta niin paljon tuhoa —
juhannuksen jälkeen ei sitä enää kuultu: silloin tuli kuivuus.
Sikäli kun pitkiä päiviä kesti, ei saatu
kertaakaan sadetta. Aina kesäkuun puolivälistä
syyskuun alkuun kylpi Löfsjön kihlakunta
alinomaisessa auringonpaisteessa.
Sade kieltäytyi putoamasta, maa ravitsemasta,
tuulet puhaltamasta. Päivänpaiste yksinään virtasi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
