Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
206
köyhälle kaunoiselle, jonka löysi metsästä. Hänelle
kaikuvat nyt walt-torvet ja viulut Ekebyssä.
Hänelle nyt kaikki liikkuu, henkii, tekee työtä suuressa
kartanossa.
Hän on nyt terve, vaikka vielä varsin heikko.
Yksinäisyys suuressa kartanossa tuntuu hänestä
pitkältä, ja kun hän tietää kavaljeerien olevan
poissa, tahtoo hän vilkaista, miltä näyttää
kavaljeeri-flyygeli, tuo kuuluisa huone.
Niinpä hän tulee hiljaa sisään ja silmäilee
rapattuja seiniä ja keltarantuisia sängyn-uutimia,
mutta hän tulee hämille kun huomaa, ettei huone
olekkaan tyhjä.
Eberhard setä menee juhlallisesti kreivitärtä
vastaan ja vie hänet sen suuren paperi- ja
kirjoituspinon luo.
»Katsokaa, kreivitär», hän sanoo, »nyt minun
työni on valmis. Nyt lähtevät kirjoitelmani
maailmalle. Nyt tapahtuu suur-tapauksia.»
»Mitä tapahtuu, Eberhard setä.»
»Oi, kreivitär, se iskee maahan kuin salama,
salama, joka valaisee ja surmaa. Aina siitä saakka
kuin Mooses hänet veti esiin Siinain ukkospilvestä
ja asetti hänet armon istuimelle, vaellustemppelin
sisimpään, aina siitä saakka on hän istunut
horjumatta, tuo vanha Jehova, mutta nyt saavat
ihmiset nähdä, mitä hän on: mielikuvitusta, tyhjyyttä,
utua, meidän omien aivojemme kuolleena syntynyt
luomus. Hän on vajoava tyhjiin», sanoi vanhus,
ja pani ryppyisen kätensä kirjoituspinkallensa.
yTässä se sanotaan, ja kun ihmiset saavat tämän
lukea, on heidän uskominen. He häpsähtävät he-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
