Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
207
reille ja näkevät oman tuhmuutensa; he käyttävät
ristiä polttopuuksi, kirkkoja vilja-aittoina, ja papit
kyntävät maata.
»Oi, Eberhard setä», sanoo kreivitär hieman
väristen, voletteko te niin kauhea ihminen?
Lukeeko tuossa niin kauheita?»
»Kauheita», toistaa ukko, »sehän on vain totta.
— Mutta me olemme kuin pikkupoikia, jotka
kätkevät kasvonsa naisen helmoihin kun kohtaavat
vieraan: me olemme tottuneet piiloutumaan
totuudelta, tuolta ikuisesti vieraalta. Mutta nyt tulee
se asumaan joukossamme, nyt saavat kaikki sen
tuntea.»
»Kaikkiko?»
»Ei ainoastaan filosoofit, mutta kaikki,
ymmärrättekö, kreivitär, kaikki.»
»Ja silloin Jehova kuolee?»
»Hän ja kaikki enkelit, kaikki pyhimykset,
kaikki paholaiset, kaikki valheet.»
»Kuka sitten hallitsee maailmaa?»
»Luuleeko kreivitär, että kukaan on ennenkään
sitä hallinnut? Uskooko kreivitär tuohon
sallimukseen, joka otti huomioon varpuset ja hiuskarvat?
Kukaan ei ole sitä hallinnut, kukaan ei ole sitä
hallitseva.»
»Mutta me, me ihmiset, mitä meistä tulee
sitten?»
Samaa, mitä olemme olleet — tomua. Se, joka
on palanut loppuun, ei voi palaa enää; hän on
kuollut. Puita me olemme, joiden ympärillä elämän
liekit liehuvat. Elämän kipinä lentää toisesta toi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
