Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
208
seen. Sytytään, leimutaan, sammutaan. $itä on
elämä.»
»Oi, Eberhard, eikö siis mitään henkielämää
ole?»
» Ei.»
»Eikö haudan tuolla puolen?»
» Fi.»
»Ei hyvää, ei pahaa, ei mitään päämäärää,
ei mitään toivoa?»
»Ei mitään.»
Nuori nainen astuu ikkunan luo. Hän katselee
syksyn kellastuneita lehtiä, georgiinejä ja astereita,
jotka nuokkuvat raskain päin syksytuulen
taittamissa varsissa. Hän katselee Löfvenin mustia
aaltoja, syksyn synkkää myrskytaivasta, ja hetkiseksi
hän heittäytyy kieltämiseen.
»Ebehard setä», sanoo hän, vkuinka maailma on
harmaa ja ruma, kuinka kaikki on hyödytöntä.
Minä tahdon mennä ja kuolla.»
Mutta silloin kuulee hän kuin vaikerrusta
sielustaan. Elämän vahvat voimat ja kiehuvat
tunteet huutavat äänekkäästi elämisen onnea.
»Eikö sitten ole mitään», hän huudahtaa, »joka
voi elämää kaunistaa, kun olette minulta ottanut
Jumalan ja kuolemattomuuden?»
yT yö», vastaa vanhus.
Mutta kreivitär katsoo taasen ulos, ja häneen
hiipii tällaisen köyhän viisauden halveksinta. Kä-’
sittämätön kohoaa hänen sielunsa silmien eteen,
hän tuntee hengen asuvan kaikissa, hän havaitsee
voiman, joka on sidottu nähtävästi kuolleesen
aineesen, mutta joka voi kehittyä tuhannesti vivah-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
