Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
209
televaksi elämäksi. = Ajatuksin, joita huimaa, hän
etsii nimeä Jumalan hengen läsnäololle luonnossa.
»Oi, Eberhard», sanoo hän, »mitä on työ? Onko
se jumala? Onko sillä tarkoitus itsessään?
Mainitkaa toinen!»
»E:n toista tiedä», vastaa vanhus.
Silloin löytää kreivitär sen nimen, jota on
hakenut, surkean, monesti tahritun nimen.
Eberhard setä, miksi te ette mainitse
rakkautta?»
Silloin liukuu hieno hymy tyhjälle suulle, jonka
ympärillä tuhannet kurtut risteilevät.
yTässä», sanoo filosofi, ja lyö rystyillään
paksua paperipinkkaa, »tässä surmataan kaikki
jumalat, enkä ole unhoittanut Erostakaan. Mitä on
rakkaus muuta kuin lihan kaipaus? Miksi se
seisoisi korkeammalla kuin muutkaan ruumiin
vaatimukset? Tee nälkä jumalaksi! Tee väsymys
jumalaksi! Ne ovat yhtä arvokkaita. Loppukoot jo
hullutukset. Eläköön totuus!»
Silloin painaa nuori kreivitär päänsä alas.
Ei se ole niin, ei se ole totta tämä, mutta hän ei
osaa taistella.
»Teidän sananne haavoittavat minun sieluani,
sanoi hän, »mutta vielä minä en usko. Koston ja
väkivallan jumalat te voitte tappaa, ette muuta.»
Mutta ukko tarttuu hänen käteensä, laskee
sen kirjallensa ja sanoo epäuskon innossa:
yTämän luettuanne, täytyy teidän uskoa.»
»Elköön se siis koskaan tulko silmieni eteem,
sanoo kreivitär, »sillä jos minä niin uskon, en voi
elää.»
12. 185 II — 14
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
