Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
210
Ja suruun vaipuneena hän menee filosoofin
luota. Mutta Eberhard istuu kauan kreivittären
mentyä mietiskellen.
Nämä vanhat luntat, täynnä herjauksen
tuhrusta, eivät ole vielä tutkitut maailman edessä.
Vielä ei setä Eberhardin nimi ole ylettynyt maineen
jyrkänteille.
Hänen suuri teoksensa makaa lippaasen
kätkettynä romukopissa Svartsjön kirkon
lehterinportaiden alla; se näkee päivän valon vasta
vuosisadan lopussa.
Mutta miksi hän teki niin? Pelkäsikö hän
jättäneensä asiansa todistamatta? Pelkäsikö hän
vainoja? Vähänpä tunnette Eberhard setää.
Ymmärtäkää nyt: totuutta hän on rakastanut,
ei omaa kunniaansa. Ja niinpä hän uhrasi
jälkimmäisen, ei edellistä, sen tähden, että isällisesti
rakastettu lapsi saisi kuolla uskossaan siihen, jota
lapsi piti rakkaana.
Oi, rakkaus, sinä olet se totisesti ikuinen!
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
