Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Yhdeksästoista luku.
NYGÄRDIN TYTTÖ.
Ei kukaan tunne vuoren juurustaa, jossa
kuuset kasvavat sakeina, ja maan peittää paksu,
pehmeä sammalkerros. Kukapa sen tuntisi. Sitä ei
ihmisjalka ole koskaan ennen tallannut, ainoankaan
ihmisen kieli ei ole antanut sille nimeä. Ainoakaan
polku ei johda piiloiseen paikkaan. Kalliot
kohoavat torneina sen ympärillä; kietovat tammet
vartioivat sitä; murrot sen sulkevat; paimen ei sitä
löydä; kettu sitä halveksii. Se on metsän autioin
seutu, ja nyt etsivät sitä tuhannet ihmiset.
Mikä loputon etsiväin jono! He voisivat
täyttää Bron kirkon, eikä ainoastaan Bron, vaan
myös Löfvikin ja Svartsjön. Ai, mikä loputon
etsivien jono!
Herrasväen lapset, jotka eivät saa lähteä
matkueesen, seisovat tiepuolessa tai riippuvat veräjäin
aidaksilla, kun valtava matkue kulkee ohi.
Pienokaiset eivät ole aavistaneet, että tähän maailmaan
mahtuu niin paljon ihmisiä, tuollaista lukematonta
laumaa. Kun he tulevat suureksi; niin he muistavat
aina tämän suuren, lainehtivan ihmisvirran.
Heidän silmänsä täyttyvät kyyneleillä pelkästä tuon
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
