Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
212
valtavan näyn muistosta: että sellainen ääretön
lauma matkaa teitä, joilla tavallisesti näkyi
päiväkausiin vain joku yksityinen kulkija,
kerjäläisjoukko tai talonpojan rattaat.
Kaikki, jotka asuvat tien varrella, kavahtavat
ylös ja huudahtavat: Onko maahan tullut
onnettomuus? Onko vihollinen kimpussamme? Mihin te
menette, kulkijat? Mihin te menette?
»Me etsimme», vastaavat he. »Olemme etsineet
kaksi päivää. Etsimme tämänkin päivän; sitten
emme enää kestä. Me menemme ja etsimme koko
Björnen metsän ja honkapeittoiset kukkulat
Fkebyn länsipuolla.»
Nygärdista, joka on köyhä perukka kaukana
itäisessä vuoristossa, on se jono ensin lähtenyt.
Se kaunis tyttö, jolla on paksut, mustat hiukset ja
punaiset posket, on ollut kahdeksan päivää kateissa.
Se vasta-tyttö, jonka Gösta Berling aikoi ottaa
morsiamekseen, on eksynyt suuriin metsiin.
Kahdeksaan päivään ei kukaan ole nähnyt häntä.
Niin lähti Nygärdin rahvas matkalle tyystin
etsimään metsän. Ja jokainen, jonka he tapasivat
tiellä, liittyi etsimään. Jokaisesta pirtistä tuli
ihmistä jonoon.
Tapahtuupa usein, että äsken tullut kysyy:
yTe, Nygärdin miehet, mikä on siihen syynä?
Miksi te annoitte kauniin tytön kulkea yksin
vierailla poluilla? Metsä on syvä, ja Jumala on ottanut"
hänen ymmärryksensä.»
»Kukaan ei häiritse häntä», vastaavat he
silloin, »hän ei häiritse ketään. Hän kulkee
turvallisesti kuin lapsi. Ken kulkisi varmemmin kuin se,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
