Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
218
Niin painuvat synkät, katkeroituneet miehet
FEkebyn suurta kartanoa kohti, nälkäiset naiset
seuraavat heitä, itkevät lapset käsivarrella, ja viimeksi
tulevat vaivaiset ja työn murtamat vanhukset. Ja
katkeruus juoksee kuin kasvava virta kulkijasta
toiseen, vanhuksista naisiin, naisista väkeviin
miehiin, jotka käyvät jonon etunenässä.
Syystulva tulee nyt. Kavaljeerit, muistatteko
kevättulvaa? Nyt tulee uudet aallot, vuorilta
virtaillen, nyt uhkaa uusi hävitys Ekebyn voimaa ja
kunniaa.
Torppari, joka kyntää nurmea metsänrinnassa,
kuulee kansan raivoavat huudot. Hän riisuu
toisen hevosensa, hyppää sen selkään, ja laskee täyttä
laukkaa Ekebyhyn. »Tuho tulee», hän huutaa,
karhut tulevat, sudet tulevat, hiidet tulevat
ottamaan Ekebytä!l»
Hän ratsastaa ympäri kartanoa, hurjana
pelosta. »Kaikki metsänpeikot on irti», hän huutaa.
»Peikot tulevat ottamaan Ekebytä! Pelastakoon
itsensä, kuka voi! Hiidet tulevat ja tuikkaavat
tuleen Ekebyn ja lyövät kavaljeerit kuoliaaksi!»
Ja hänen takaansa kuuluu ihmisjoukon
lähenevä kohu ja kirkuna. Syystulva tulla kohisee
Ekebytä kohti. :
Tietääkö se sitten, mitä se tahtoo, tuo
katkeruuden hyrskyvä virta? Tahtooko se tulta,
tahtooko se murhata, tahtooko se ryöstää?
Nuo eivät ole ihmisiä, nuo tulijat: ne on metsän
hiisiä, erämaan villipetoja. Me, pimeyden vallat,
joiden täytyy olla piilossa maan alla, me on päästy
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
