Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
228
J
hän sitä tuhoa, niin hän tulee hulluksi ajatellessaan,
ettei hän voi hyödyttää sillä toisia.
Hän etsi kisällinreppunsa ja kuhmusauvansa,
antoi myllyn jäädä siihen semmoisenaan, ja päätti
lähteä etsimään metsänemäntää.
Hän hankki hevoset ja rattaat, sillä hän ei ollut
enää nuori eikä keveä jaloiltansa. Ja kerrotaan,
että kun hän tuli metsään, astui hän pois ajopeleistä
ja meni viitaan ja alkoi huutaa viidakon
vihreähelmaa.
»Metsänemäntä, metsänemäntä, minä täällä
huudan, Kevenhiller, Kevenhiller! Tulkaa, tulkaa!»
Mutta hän ei tullut.
Niillä matkoillaan hän joutui Ekebyhyn,
muutamia vuosia ennenkuin majurin rouva
karkoitettiin sieltä. Siellä otettiin hänet hyvin vastaan,
ja sinne hän jäi. Ja kavaljeerien sarja lisääntyi nyt
pitkällä, vahvalla ritarismiehellä, reippaalla
herralla, joka piti puolensa oluthaarikan ääressä ja
metsästysretkillä. Hänen lapsuutensa muistot
palasivat: hän salli tituloida itseänsä kreiviksi, ja hän
tuli yhä enemmän saksalaisen ryöväriparoonin
muotoiseksi: suuri kotkannokka, karskit kulmakarvat,
täysparta, joka oli leuan alta suippo, ja viikset
kopeasti yläkiverät.
Hän oli kavaljeeri kavajeerien vertainen, eikä
ollut parempi kuin muutkaan tuon joukon, jota
kansa uskoi majurinrouvan valmistavan
paholaiselle. Hänen tukkansa harmeni ja hänen aivonsa
uinahtivat. Niin vanha hän oli jo, ettei hän enää
saattanut uskoakaan nuoruutensa urotekoja. Fi
hän ollut se mies, jolla oli salaiset tiedot. Ei se hän
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
