Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
266
kansaa. Julma tuska valtasi hänet silloin. Hän olisi
tahtonut puhua kansalle, lohduttaa sitä sen
köyhyydessä ja toivottomuudessa. Jospa hän olisi saanut
puhua Jumalan huoneessa, niin hänellä olisi ollut,
niin toivoton kuin hän olikin itse, toivon ja
vapahduksen sanat kaikille.
Silloin hän poistui kirkosta, meni sakaristoon
ja kirjoitti sen kuulutuksen, jonka hänen vaimonsa
jo tunsi. Hän oli siinä luvannut, että Ekebyssä
ryhdytään jälleen työhön, ja viljaa jaetaan enimmän
tarvitseville. Hän oli toivonut, että hänen vaimonsa ja
kavaljeerit täyttävät hänen lupauksensa, kun hän
on poissa.
Tultuansa ulos hän näki ruumisarkun
kunnantuvan luona. Se oli karkeatekoinen, kiireessä
veistetty, mutta sitä koristi musta harso ja
puolukanvarpuiset seppeleet. Hän arvasi, että se oli Lennart
kapteenin. Kansa oli varmaankin pyytänyt
kapteeninrouvaa kiiruhtamaan hautajaisia, niin että
markkinarahvaankin suuri joukko saisi olla läsnä
hautajaisissa.
Hän seisoi ja katseli kirstua, kun raskas käsi
laskeusi hänen olallensa. Sintram oli tullut hänen
luokseen.
»Gösta», sanoi hän, »jos tahdot tehdä kunnon
kepposen jollekulle, niin ota ja kuole. EFi ole
kiverämpää, ovelampaa temppua kuin kuolla, ei kujetta,
joka pettää rehellistä, pahaa-avistamatonta miestä
pahemmin. Ota sinä ja kuole, sanon minä!» W
Kauhistuen kuunteli Gösta mitä ilkimys puhui.
Tämä valitteli hyvin harkittujen suunnitelmain
kukistumista. Autiot seudut oli hän tahtonut näh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
