Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
275
sään oli nyt taas nuoruuden voimaa, ja hänen
silmänsä säteilivät.
Hän piti ihanan puheen meille, Gösta. Ensin hän
kertoi sen, mitä tiesi Jumalan matkamiehestä, sitten
hän muistutti meille, ettei ulkonainen loisto eikä
suuret kyvyt suinkaan tehneet tätä miestä niin
kunnioitetuksi kuin hän nyt oli, vaan ainoastaan se,
että hän oli aina kulkenut Jumalan tietä. Ja nyt
hän pyysi meitä Jumalan ja Kristuksen tähden
elämään samoin. Toisen piti rakastaa toistansa ja
olla hänen apunsa. Jokaisen piti uskoa toisesta
hyvää. Jokaisen piti elää niinkuin tämä hyvä Lennart
kapteeni, sillä siihen ei tarvittu suuria lahjoja, vaan
pelkästään hurskasta mieltä. Ja hän selitti meille
kaikki, mitä tänä vuonna oli tapahtunut. Hän sanoi,
että vuosi oli rakkauden ja onnen ajan valmistuksia,
joka nyt ihan varmaan oli odotettavissa. Hän oli
tänä vuonna usein nähnyt ihmishyvyyden
pilkistävän esiin hajanaisina säteinä. Nyt sen piti ilmetä
kokonaan, valaisten kuin aurinko.
Ja meistä kaikista tuntui kuin olisimme
kuulleet profeettaa. Kaikki tahtoivat rakastaa toisiansa,
kaikki tahtoivat olla hyviä.
Rovasti kohotti silmänsä ja kätensä ja julisti
rauhan tuloa maahan. ’Jumalan nimessä”, sanoi hän,
’lakatkoon levottomuus! Asukoon rauha teidän
sydämissänne ja kaikessa luonnossa! Tuntekoot kuolleet
kappaleet ja eläimet ja kasvit levon, ja lakatkoot he
vahingoittamasta!’
Ja tuntui kuin pyhä rauha olisi laskeutunut
maailmaan. Näytti kuin kukkulat olisivat säteilleet,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
