Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
290
oli suoristaa selkäänsä ylettääkseen hyllyille. Minä en
tiennyt, oliko hän nähnyt minua, mutta hetken
perästä hän puhui minulle merkillisen kimeällä äänellä:
’Niin sinulle on käynyt kuin minä tahdoin,
sanoi hän. Minä halusin puhua ja pyytää häneltä
anteeksi, mutta se ei maksanut vaivaa. Hän ei
kuullut sanaakaan — hän oli umpikuuro. — Mutta hetken
päästä hän virkkoi taasen: Voit tulla auttamaan
minua”, sanoi.
Silloin minä menin ja kuorin maitoa. Minä otin
hyvässä järjestyksessä alas kulhot ja panin ne
takaisin ihan paikalleen, ja otin parhaiksi syvältä
kuorinkauhalla, ja hän oli tyytyväinen. Yhdenkään
palvelijan hän ei ollut tohtinut antaa kuoria
maitojaan; mutta minähän tiesin vanhastaan, miten se
oli hänen mielestään tehtävä.
Nyt otat tämän työn”, sanoi hän. Ja minä tiesin,
että nyt hän oli antanut minulle anteeksi.
Ja sitten näytti käyvän niin, ettei hän enää
jaksanut yhtään työtä tehdä. Hän istui hiljaa
nojatuolissaan ja nukkui parhaastaan kaiket päivät.
Ja hän kuoli pari viikkoa ennen joulua. Minä olisin
tullut mielelläni ennemmin, Cösta, mutta en voinut
lähteä vathuksen luota.»
Majurinrouva hengähti. Hänen tuli taas
vaikeä hengittää, mutta hän ponnisti voimansa ja
jatkoi:
»On kyllä totta, Gösta, että minä pidin mie–
lelläni sinua täällä luonani Ekebyssä. — Sinä olet
sellainen, että kaikki iloitsevat, kun saavat olla sinun
seurassasi. — Jos olisit tahtonut vakiutua mieheksi,
niin minä olisin antanut sinulle paljon valtaa. Minä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
