Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
292
iltaa ja juteltu, miten nuori kreivitär ja minä sitten
elellään siinä torpantuvassa. Mutta vaimoni sai vasta
nyt tämän tietää, majorska. Me aioimme sanoa sen
vasta kun saamme lähteä Ekebystä.»
»Jatka, Gösta!»
»Lövenborg puhui aina, miten olisi tarpeen
piika talossa. "Kesällä täällä koivu-niemellä on
siunatun kaunista”, oli hänen tapansa sanoa, mutta
talvella tulee täällä nuoren rouvan liian yksinäistä.
Sinun, Gösta, pitää hankkia piika.
Ja minä olin kyllä samaa mieltä kuin hän,
mutta en minä tiennyt, mistä minä saisin varoja
piian pitoon. Niin hän tuli eräänä päivänä ja toi
nuottinsa ja sen pöytänsä, johon on maalattu ne
tangentit, ja asetti ne tupaan. "Kyllä se nyt on sinun
ruvettava piiaksi, Lövenborg’, sanoin minä. Hän
vastasi, että kyllä häntä tarvitaankin. Olinko minä
tarkoittanut, että nuori kreivitär laittaisi ruokaa,
kantaisi halkoja ja vettä? Ei, minun
tarkoitukseni oli, ettei hän tekisi mitään niin kauan kuin
minulla vaan on kättä tehdäkseni työtä. Mutta
Lövenborg arveli kuitenkin, että parasta on, kun meitä
on kaksi, niin että kreivitär saa istua kaiket päivät
sohvan nurkassa ja ommella koruompeluaan. En
minä muka voinut aavistaa, miten paljon palvelusta
tuollainen pikkuinen naisihminen tarvitsee, sanoi.»
»Jatka», virkkoi majurinrouva. »Se lievittää
tuskiani. Uskoitko sinä, että tuo sinun nuori
kreivittäresi tahtoo asua torpantuvassa?»
Gösta kummastui hänen ivallista ääntänsä,
mutta jatkoi silti:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
