Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
203
»Oi, majorska, en minä uskaltanut sitä uskoa;
mutta olisi ollut niin ihanaa, jos hän olisi tahtonut.
Täältähän on viisi peninkulmaa lääkäriin. Hän, jolla
on niin kevyt käsi ja hellä sydän, olisi saanut työtä
kylliksi, hoitaa haavoja ja lievittää kuumetta. Ja
minä ajattelin, että kaikki murheelliset muistavat
kyllä tien torpantuvan hienon rouvan luo. Köyhillä
ihmisillä on niin paljon surua, jota hyvät sanat
ja ystävällinen sydämen-laatu voi parantaa.»
»Mutta entä sinä itse, Gösta Berling?»
»Minä työskentelen höyläpenkin ja sorvin
ääressä, majorska. Minä elän tästä lähtien omaa
elämääni. Jos vaimoni ei tahdo minua seurata, niin
eihän sille mitä. Jos minulle nyt tarjottaisiin kaikki
maailman rikkaudet, eivät ne minua houkuttelisi.
Minä tahdon elää omaa elämääni. Minä olen jääpä
ja jään köyhäksi mieheksi, talonpoikien keskuuteen
ja autan heitä, minkä voin. He tarvitsevat jonkun
polkansoittajan häihinsä ja joulupitoihin, he
tarvitsevat jonkun, joka kirjoittaa kirjeitä heidän
pojilleen, jotka ovat matkalla, ja siihen virkaan minä
sopinen. Mutta köyhä minun täytyy olla, majorska.
»Synkkä tulee elämästänne, Gösta.»
»Oi, ei, majorska, ei ollenkaan, jos meitä vaan
olisi kaksi ja sovinnossa. Rikkaat ja iloiset
kävisivät kyllä luonamme yhtähyvin kuin köyhätkin. Iloa
olisi kyllin meidän tuvassa. Vieraat eivät huolisi
siitä, vaikka ruoka valmistettaisiin heidän silmäinsä
edessä eivätkä loukkaantuisi, vaikka kahden täytyisi
syödä yhdeltä lautaselta.»
»Ja mitä hyötyä tällaisesta, Gösta. Mitä kiitosta
sinä sillä voittaisit?»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
