Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
294
»Suuri olisi kiitokseni, majorska, jos köyhät
tahtoisivat muistaa minua pari vuotta kuolemani
jälkeen. Hyötyä olisin kylläkin tehnyt, jos olisin
istuttanut pari omenapuuta kunkin pirtin kulmalle,
jos olisin opettanut talonpoikais-soittajalle pari
vanhain mestarien sävelmää, ja jos paimenlapset
saisivat oppia muutamia hyviä lauluja kaiuttaakseen
metsäpolulla.
»Majorskan pitää tietää, että minä olen vaan se
sama hullu Gösta Berling kuin ennenkin.
Talonpoikaismusikantti minusta kaikkiaan voi tulla, mutta
siinä on tarpeeksi. Minulla on paljon syntejä
hyvitettävänä. Itku ja katumus ei ole asiani. Minä
tuotan iloa köyhille, siinä on parannukseni.»
yGösta», sanoi majurinrouva, »tämä on liian
vähäpätöinen elämä miehelle, jolla on sellaiset lahjat
kuin sinulla. Minä annan sinulle Ekebyn.»
»Oi, majorska», huudahti Gösta kauhuissaan.
»Elkää tehkö minusta rikasta! Elkää panko minulle
sellaisia velvollisuuksia! Elkää eroittako minua
köyhistä!»
»Minä annan Ekebyn sinulle ja kavaljeereille»,
toisti majurinrouva. »Olethan sinä, Gösta, avukas
mies, jota kansa siunaa. Minä sanon kuten äitini:
’Nyt otat tämän työn.»
»Fi, majorska, me ei voida ottaa sellaista
vastaan. Me, jotka olemme tunteneet majorinrouvan
väärin ja tuottaneet majurinrouvalle sellaista surua!»
»Minä annan teille Ekebyn, kuuletko sinäl»
Hän puhui äreästi ja kovasti, ilman ystävyyden
värettä. Göstan valtasi tuska.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
